Sitova välilyönti | muita sitovia sanavälimerkkejä

Muita sitovia sanavälimerkkejä

Sitovan välilyönnin lisäksi Unicode-merkistössä on muitakin samankaltaisia erikoismerkkejä. Sitova ohuke (U+202F, engl. narrow no-break space, NNBSP) on tavallista välilyöntiä kapeampi, ja siksi se voisi olla typografisesti tyylikkäämpi vaihtoehto esimerkiksi lukujen tuhaterottimeksi (esim. 65 536). Kaikki selaimet eivät kuitenkaan osaa kunnolla käsitellä sitovaa ohuketta, vaan se saattaa näyttää yhtä leveältä kuin sitova välilyönti. Pahimmassa tapauksessa selain ei ehkä edes tunnista sitovaa ohuketta, vaan näyttää sen paikalla jonkinlaisen korvikemerkin.

Numerovälilyönti (U+2007, engl. figure space) on yleensä tavallista välilyöntiä leveämpi, sillä sen leveys vastaa fonttiin sisältyvien numeromerkkien leveyttä. Se on lähinnä tarkoitettu käytettäväksi allekkain lueteltavissa numerosarjoissa, joiden halutaan pysyvän täsmälleen samanlevyisinä keskenään. Numerovälilyönti on kuitenkin esimerkiksi tuhaterottimeksi usein häiritsevän leveä, ja lisäksi se voi sitovan ohukkeen tavoin joissain tilanteissa aiheuttaa teknisiä ongelmia.

Erikoistapaus on leveydetön sitova merkki, joka on itsessään näkymätön mutta jolla voidaan tarvittaessa varta vasten estää rivinvaihto jossain tietyssä kohdassa. Tällaisia merkkejä on Unicodessa itse asiassa kaksi, sillä alkuperäistä leveydetöntä yhdistävää välilyöntiä (U+FEFF, engl. zero width no-break space, ZWNBSP) käytetään nykyään ensisijaisesti teknisenä tavujärjestyksen osoittimena eräissä Unicoden merkistökoodauksissa. Käytännössä se yhä käy myös sitovaksi merkiksi, vaikka periaatteessa tähän tarkoitukseen suositellaan pikemminkin sanayhdistintä (U+2060, engl. word joiner, WJ).[2][3] Sanayhdistintä puolestaan ei pidä sekoittaa leveydettömään yhdistimeen (U+200D, engl. zero width joiner, ZWJ), jota ei ole tarkoitettu rivinvaihdon estämiseen, vaan erityisesti arabialaiselle sekä etelä- ja kaakkoisaasialaisille kirjoitusjärjestelmille ominaisten ligatuurien muodostamiseen.[4]

Muilla kielillä