| Metallica |
|---|
 |
Metallica konsertoimassa Lontoossa vuonna 2017, vasemmalta: Lars Ulrich, James Hetfield, Kirk Hammett ja Robert Trujillo. |
| Tiedot |
|---|
| Toiminnassa | 1981– |
| Tyylilaji | thrash metal, heavy metal |
| Kotipaikka |  Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet | James Hetfield, laulu, rytmikitara (1981–)
Kirk Hammett, soolokitara, taustalaulu (1983–)
Robert Trujillo, basso, taustalaulu (2003–)
Lars Ulrich, rummut (1981–)
|
| Entiset jäsenet | Ron McGovney, basso, taustalaulu (1981–1982)
Dave Mustaine, soolokitara, taustalaulu (1981–1983)
Cliff Burton, basso, taustalaulu (1982–1986)
Jason Newsted, basso, taustalaulu (1986–2001)
|
| Levy-yhtiö | Megaforce, (1983–1984)
Vertigo, (1984–1988, 1995–1998)
Elektra, (1988–1995, 1999)
Warner Music, (2008–2012)
Blackened Recordings, (2012–)
|
| Aiheesta muualla |
|---|
| Kotisivut |
| MusicBrainz |
| Infobox OKNimi-testi OK |
Metallica on yhdysvaltalainen metallimusiikkia esittävä yhtye, jonka laulaja ja kitaristi James Hetfield ja rumpali Lars Ulrich perustivat Kalifornian Los Angelesissa vuonna 1981. Nopeatempoisesta ja raskaasta musiikistaan kuuluisa Metallica on yksi metallimusiikin merkittävimmistä yhtyeistä kautta aikain, ja se on Megadethin, Slayerin ja Anthraxin ohella tunnettu eräänä thrash metal -genren ”neljästä suuresta” yhtyeestä. Yhtyeessä sen perustamisesta alkaen mukana olleiden James Hetfieldin ja Lars Ulrichin lisäksi Metallican kokoonpanoon lukeutuvat vuodesta 1983 yhtyeessä soittanut soolokitaristi Kirk Hammett, ja vuonna 2003 yhtyeeseen liittynyt basisti Robert Trujillo.[1]
Uransa alussa Metallica keräsi musiikillaan faneja etenkin underground metal -ympyröissä, mutta yhtyeen viisi ensimmäistä albumia saivat arvostusta myös kriitikoiden keskuudessa. Metallican kolmatta albumia Master of Puppets (1986) on pidetty eräänä raskaimmista ja vaikutusvaltaisimmista thrash metal -albumeista. Viidennellä albumillaan Metallica (1991) yhtye oli musiikillisesti siirtynyt lähemmäs tavanomaisempaa heavy metalia, ja se nosti yhtyeen aiempaa näkyvämmin valtavirtayleisön tietoisuuteen.[2] Albumi on myynyt maailmanlaajuisesti yli kaksikymmentä miljoonaa kappaletta. Metallican jälkeen yhtye levytti muun muassa kevyempää tyyliä edustaneet albumit Load ja ReLoad, cover-albumin Garage Inc., sekä livealbumin S&M yhdessä San Franciscon sinfoniaorkesterin kanssa, kunnes teki paluun thrash-juurilleen vuoden 2008 albumillaan Death Magnetic.
Vuonna 2000 Metallica herätti huomiota tiedostonjakopalvelu Napsteria vastaan käydyssä oikeusjutussa, jonka rumpali Lars Ulrich käynnisti saatuaan tietää Napsterin jakavan yhtyeen kappaleita ilmaiseksi internetissä. Vuonna 2004 yhtye esiintyi positiivisen vastaanoton saaneessa dokumenttielokuvassa Metallica: Some Kind of Monster, joka kuvasi yhtyeen tuskallisia kriisi- ja riitatilanteita sekä kahdeksannen albumin St. Anger (2003) levyttämistä. Vuonna 2009 yhtye aateloitiin osaksi Rock and Roll Hall of Famea.[3] Yhtyeen jäsenten käsikirjoittama, konserttivideon ja elokuvan risteytys Metallica: Through the Never sai ensi-iltansa vuonna 2013.
Metallica on julkaissut kymmenen studioalbumia, joista uusin on vuoden 2016 Hardwired... to Self-Destruct. Yhtye on ollut ehdokas Grammy-palkinnon voittajaksi 23 kertaa, ja voittanut kaikkiaan yhdeksän Grammya.[4] Yhdysvalloissa, jossa Metallica on myynyt yli 58 miljoonaa albumia, yhtyeen kuusi viimeisintä studioalbumia on debytoinut Billboard 200 -albumilistan ykköspaikalla. Maailmanlaajuisesti Metallican levynmyynti on vuoteen 2018 mennessä ylittänyt 125 miljoonan myydyn albumin rajan, mikä tekee yhtyeestä yhden kaikkien aikojen menestyneimmistä musiikkiartisteista. Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Master of Puppets”, ”Fade to Black”, ”One”, ”Enter Sandman”, ”For Whom the Bell Tolls” ja ”Nothing Else Matters”.
