Maailmanperintöluettelo

Maailmanperintöluettelo
World Heritagen logo.
Kohdeluettelot

Aasiassa ja Oseaniassa
Afrikassa
Amerikassa
Euroopassa
Vaarantuneet kohteet

Muuta

Unesco
Maailmanperintökomitea

Maailmanperintöluettelo on Unescon ylläpitämä järjestelmä, jonka tarkoituksena on suojella maailman ainutlaatuista kulttuuri- ja luonnonperintöä. Luetteloon valittujen kohteiden ja alueiden katsotaankin olevan arvokkaimmat perintökohteet, joiden suojelulla ja säilyttämisellä pitäisi olla erityinen merkitys ihmiskunnan kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymiselle. [1]

Unescon yleissopimus kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämisestä allekirjoitettiin vuonna 1972. [2] Tämän jälkeen 190 valtiota on ratifioinut sopimuksen. [3] Jäsenvaltioiden joukosta valitaan edustajisto 21-jäseniseen Maailmanperintökomiteaan, joka tekee päätökset maailmanperintöluetteloa koskevista muutoksista. [4] Maailmanperintöluettelossa on 1 052 kohdetta, joista 814 on kulttuurikohdetta, 203 luonnonkohdetta ja 35 molempiin ryhmiin kuuluvaa (2016). Italiassa on yhteensä 51 kohdetta, eli enemmän kuin missään muussa valtiossa. [5]

Historia

Taustat

Ennen toista maailmansotaa

Yellowstone oli maailman ensimmäinen kansallispuisto. Se valittiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1978. [6]

Kansallisesta kulttuuriperinnöstä alettiin puhua ensimmäisen kerran valistuksen aikana 1700-luvulla. Kansallista perintöä käytettiin vahvistamaan paikallisia historiallisia juuria. Turismin lisääntymisen jälkeen kiinnostus entiseen kasvoi entisestään. [7]

Perintöä haluttiin suojella, jotta tulevatkin sukupolvet näkisivät luonto- ja kulttuurikohteet. Yhdysvalloissa heräsi ajatus luontokohteiden suojelemisesta, kun Niagaran putousten luonnollinen erämaaympäristö oli tuhottu, ja siitä oli selvästi tullut ihmisen muokkaama alue. Vuonna 1872 Yhdysvaltoihin perustettiin maailman ensimmäinen kansallispuisto, Yellowstone, ja seuraavien vuosikymmenten aika kansallispuistojen idea levisi myös muualle maailmaan. [7]

Ensimmäisen maailmansodan rauhanprosessi johti Kansainliiton perustamiseen. Kansainliiton neuvosto perusti Intellectual Cooperation Committeen vuonna 1922. Komitea lopetti toimintansa nopeasti, kun ei löytänyt rahoitusta Genevestä, mutta se perustettiin uudelleen Pariisissa 1926 nimellä International Institute of Intellectual Cooperation (IIIC). Kansainvälinen museotoimisto (IMO) perustettiin vuonna 1926 osana IIIC:tä. IMO järjesti muutamia merkittäviä tapahtumia, jotka vaikuttivat kulttuuriperinnönsuojeluun, kuten Ateenan konferenssissa 1931 päätetty Ateenan julistus, joka oli ensimmäinen kansainvälinen lausunto historiallisten monumenttien suojelemisesta. [8]

Toisen maailmansodan jälkeen

Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja säädettiin San Franciscossa toisen maailmansodan jälkeen 24. lokakuuta 1945. Monet kansainväliset organisaatiot järjestyivät tämän jälkeen uudelleen, ja marraskuussa 1945 IIIC:n tilalle syntyi Unesco. [9]

Toisen maailmansodan jälkeen kehittyi ajatus kansainvälisesti perintökohteiden suojelusta. Assuanin toisen padon rakennussuunnitelmat saivat aikaan kansainvälisen huolenaiheen Abu Simbelin temppeleiden kohtalosta, sillä ne olivat jäämässä Nasserjärven tulvaveden alle uuden padon myötä. Egyptin ja Sudanin hallitusten pyynnöstä Unesco käynnisti vuonna 1959 projektin Abu Simbelin temppeleiden pelastamiseksi. Projekti maksoi noin 80 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, ja sen aikana Abu Simbelin temppelit purettiin ja kasattiin uuteen paikkaan. Lisäksi veden alle jäävällä alueella järjestettiin laajoja arkeologisia kaivauksia. Projektin kustannuksiin osallistui noin 50 valtiota. [10]

Unesco esitteli vuonna 1962 suosituksensa ihmisten tekemien ja luonnollisten ympäristöjen sekä kohteiden suojelemiseksi ja entistämiseksi. Järjestö oli samoihin aikoihin mukana myös kahdessa laajassa pelastushankkeessa, jotka saivat maailmanlaajuista huomiota. Firenzen keskusta tarvitsi ennallistamista vuoden 1966 tulvan jälkeen ja Venetsian vuotuisten talvitulvien ongelma piti ratkaista. Lisäksi Unesco oli mukana suojaamassa Pakistanin Mohenjo-Daroa ja Indonesian Borobuduria. [11] [12]

Yhdysvaltain hallitus alkoi kiinnostua luonnonsuojelusta kansainvälisten järjestöjen, kuten Sierra Clubin ja Maailman luonnonsäätiön, kautta. Valkoisessa talossa vuonna 1965 järjestetyssä konferenssissa Yhdysvallat vaati itsenäisen kulttuuri- ja luonnonperintöä käsittelevän World Heritage Trust -säätiön perustamista. [13] Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) teki samantapaisen esityksen omille jäsenilleen vuonna 1968. [10] Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma, Unescon Ihminen ja biosfääri -ohjelma perustettiin 1970-luvun alussa, jolloin käytiin myös kansainvälisiä konferensseja kansallispuistoista. Nämä lisäsivät entisestään kansainvälistä tietoisuutta suojelutarpeista. [11]

Maailmanperintöluettelon perustaminen

Lalibelan kallioon hakatut kirkot Etiopiassa oli yksi niistä kohteista, jotka valittiin luetteloon ensimmäisten joukossa vuonna 1978.

Yhdysvaltain ja IUCN:n ehdotukset esitettiin Yhdistyneille kansakunnille Tukholman kokouksessa vuonna 1972. Tukholmassa päätettiin, että Unescon yleiskokouksen pitäisi hyväksyä maailmanperintösopimus. Marraskuun 16. päivänä samana vuonna yleiskokous hyväksyi Yleissopimuksen maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta (Convention Concerning the Protection of World Cultural and Natural Heritage). Sopimuksesta käytiin Unescon kokouksessa pitkä keskustelu, ja sen hyväksymistä kannatti 75 jäsentä, 17 jäsentä ei äänestänyt ja vain 1 jäsen äänesti sopimuksen hyväksymistä vastaan. [2]

Yhdysvallat oli ensimmäinen valtio, joka hyväksyi maailmanperintösopimuksen. Se ratifioi sopimuksen 12. heinäkuuta 1973. [3] Sopimus astui voimaan, kun Sveitsi hyväksyi sen 20. valtiona joulukuussa 1975. [2]

Ensimmäiset kaksitoista kohdetta hyväksyttiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1978. Maailmanperintösopimuksen 20-vuotisjuhlavuotena 1992 maailmanperintökomitea perusti maailmanperintökeskuksen ja määritteli kulttuurimaisemien suojelun ensimmäisenä kansainvälisenä järjestönä. Kaksi vuotta myöhemmin komitea loi yleismaailmallisen ohjelman maailmanperintöluettelon tasapainottamiseksi. [14]

Maailmanperintösopimuksen 30-vuotisjuhlana Unesco järjesti Venetsiassa World Heritage: Shared Legacy, Common Responsibility -kongressin, jonka tarkoituksena oli vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä maailmanperintökohteiden suojelemiseksi. Samana vuonna maailmanperintökomitea hyväksyi Budapestin julistuksen, joka tunnettiin neljän C:n ohjelmana (credibility, conservation, capacity-building, communication). Sen tarkoituksena oli parantaa maailmanperintöluettelon luotettavuutta, varmistaa kohteiden tehokas suojelu, kehittää tehokkaita mittareita osaamisen kartuttamiselle ja kasvattaa yleistä tietoa ja tukea viestinnän kautta. Viisi vuotta myöhemmin Christchurchin kokouksessa komitea lisäsi ohjelmaan viidennen C:n (community), sillä yhteisön osuus on suuri jokaisessa Budapestin julistuksen kohdassa. [14]

Muilla kielillä
Alemannisch: UNESCO-Welterbe
azərbaycanca: Ümumdünya irsi
Bahasa Indonesia: Situs Warisan Dunia UNESCO
Bahasa Melayu: Tapak Warisan Dunia
Basa Sunda: Loka Warisan Dunya
беларуская (тарашкевіца)‎: Сусьветная спадчына ЮНЭСКО
Boarisch: UNESCO-Wödeabe
brezhoneg: Glad bedel
客家語/Hak-kâ-ngî: Sṳ-kie Vì-sán
한국어: 세계유산
hornjoserbsce: Swětowe herbstwo
қазақша: Әлемдік мұра
Kiswahili: Urithi wa Dunia
Lëtzebuergesch: Weltierfschaft
монгол: Дэлхийн өв
Nederlands: Werelderfgoed
Nedersaksies: Wealdarfgoodlieste
日本語: 世界遺産
norsk nynorsk: Verdsarv
Plattdüütsch: List vun dat Weltarv
саха тыла: Аан дойду Утума
Simple English: World Heritage Site
српски / srpski: Светска баштина
srpskohrvatski / српскохрватски: Svjetska baština
svenska: Världsarv
татарча/tatarça: Бөтендөнья мирасы
Tiếng Việt: Di sản thế giới
Türkçe: Dünya Mirası
吴语: 世界遗产
粵語: 世界遺產
中文: 世界遗产