Leksikologia

Leksikologia eli sanasto-oppi tutkii sanojen alkuperää ( etymologia), esineiden ja asioiden nimitysperusteita (onomasiologia) ja sanaston kuvauksen ja esittämisen periaatteita (leksikografia). Käytännössä leksikografi on sanakirjankirjoittaja.

Leksikologiassa voidaan tutkia myös, mitä elementtejä sanastossa on. Tällöin leksikaalisessa morfologiassa tutkitaan sananmuotoja ja leksikaalisessa semantiikassa tutkitaan sananmuotojen merkityksiä.

Yleensä leksikologiassa tutkimuskohteena on yleis kieli tai jokin murre, mutta kun kohteena jonkin ammattialan sanasto, kyseessä on oppisanasto. Yleiskielen sanastotyössä työ lähtee sanasta (materiaalista), jonka sisältö pitää selittää. Ammattikielen sanastotyössä lähtökohtana on käsite, jolle pitää löytää sopiva sana (termi) ja määritelmä. Termillä on aina tarkkarajainen merkitys päinvastoin kuin yleiskielen sanalla, jolla voi olla hyvinkin rönsyilevä merkitys. Terminologisessa sanastotyössä käsiteanalyysi on välttämätön työvaihe.

Esimerkiksi käsi-sana on etymologisen tutkimuksen mukaan suomalais-ugrilainen sana, minkä takia sen alkuperäinen motivaatio on täysin hämärän peitossa. Ymmärtämistä tarkoittava sana käsittää on saanut merkityksensä konkreettisesta käsin kiinni ottamisesta: joskus varas on voitu käsittää. Onomasiologinen tutkimus tuo tietoon, että tämä konkreettinen tekeminen on muuttunut abstraktiseksi älyllä ja tietoisuudella kiinni ottamiseksi: nykyään käsitetään vitsi, tehtävä, tai ryhmä voi käsittää 10 ihmistä.

Leksikografiassa nämä tiedot esitetään jonkin periaatteen mukaisesti: etymologisessa sanastossa luvun hakusanana on käsi, jonka alaluvussa esitetään johdokset (käsittää, käsite, käsitys, kättely, kätevä jne.) Ns. tavallisessa sanastossa sekä käsi että käsittää ovat omina lukuinaan yleensä ilman mitään viittausta toisiinsa. Lisäksi periaatteena voi olla mm. mainita jokaisen sanan sanaluokka (substantiivi, adjektiivi, verbi jne.).

Yksikielisessä terminologisessa sanastossa termi on selitettynä (laveasti) toisin sanoin. Kaksi- tai useampikielisessä sanastossa termille annetaan vain yksisanainen vastine. Usein kahden kielen termit eivät kuitenkaan täysin vastaa toisiaan, jolloin joudutaan yhden kielen termi selittämään toisella kielellä hyvinkin laajasti. Tällöin jälleen joudutaan pohtimaan sanakirjan leksikografista puolta: mikä on monikielisen termisanaston ns. normikieli, jonka suhteessa sanat pitää selittää muilla kielillä.

Kirjallisuutta

  • Tyysteri, Laura & Lehtosalo, Kaisa: Hyvä sanakirja - tieteellisiä, käytännöllisiä ja eettisiä näkökulmia leksikografiaan. Suomen kieli ja suomalais-ugrilainen kielentutkimus, Turun yliopisto, 2014.
Muilla kielillä
العربية: علم المعاجم
asturianu: Lexicoloxía
Bahasa Indonesia: Leksikologi
башҡортса: Лексикология
беларуская: Лексікалогія
беларуская (тарашкевіца)‎: Лексыкалёгія
bosanski: Leksikologija
български: Лексикология
català: Lexicologia
Чӑвашла: Лексикологи
čeština: Lexikologie
Deutsch: Lexikologie
English: Lexicology
español: Lexicología
Esperanto: Leksikologio
euskara: Lexikologia
français: Lexicologie
galego: Lexicoloxía
한국어: 어휘론
हिन्दी: कोशविज्ञान
hrvatski: Leksikologija
italiano: Lessicologia
қазақша: Лексикология
latviešu: Leksikoloģija
lietuvių: Leksikologija
македонски: Лексикологија
Nederlands: Lexicologie
日本語: 語彙論
occitan: Lexicologia
oʻzbekcha/ўзбекча: Leksikologiya
polski: Leksykologia
português: Lexicologia
română: Lexicologie
русский: Лексикология
Scots: Lexicology
slovenčina: Lexikológia
slovenščina: Slovaroslovje
کوردی: وشەناسی
српски / srpski: Лексикологија
srpskohrvatski / српскохрватски: Leksikologija
svenska: Lexikologi
татарча/tatarça: Лексикология
українська: Лексикологія
中文: 词汇学